Maailma

Noiturin maailma on hyvin synkkä ja julma, jossa on turha odottaa pahan saavan palkkansa.

Ihmiset ja monet muut olennot asuttavat tässä universumissa paikkaa, jota kutsutaan "Mantereeksi." Tämä on laaja, tuhansien mailien mittainen alue, joka muodostaa koko planeetan yhden ainoimmista veden päällä olevista maa-alueista. Luonto sekä erilaiset voimat ovat muovanneet lukuisia vaihtelevia maastoja, niin paahtavia aavikoita hyytäviin vuoristoihin, suuriin aroihin kuin reheviin metsiin. 

Asutuskeskusten kehittyneisiin vaihtelee epämääräisistä maaseudun tukkituvista suurin kaupunkien kivisiin linnoituksiin, muinaisiin ja elegantteihin raunioihin sekä kallioiden syviin kaiverrettuihin keskuksiin.

Mantereella on kuitenkin ollut muuta asutusta jo kauan ennen ihmisiä. Niin sanotut vanhemmat kansat, Aen Seidhe nimeä kantavat haltiat, vuorten kääpiöt sekä arojen tontut ovat asuttaneet näitä maita Eteläisimmästä kolkasta Pohjoisimmalle huipulle saakka jo vuosituhansien ajan. 

Nykyiset ihmiset eivät kuitenkaan tule kovinkaan hyvin toimeen muiden rotujen edustajien kanssa tai edes toisten ihmisten. Rasismi, syrjintä ja viha kaikkea erilaista kohtaan ovat hyvin syvässä ja tämä on johtanut useisiin eri konflikteihin vuosisatojen mittaan. Nykyään mannerta hallitsee pääasiassa useat ihmisten kuningaskunnat, epäihmisillä ei ole juurikaan kuin muutamia omia asutuskeskuksia. Ne haltiat, tontut ja kääpiöt, jotka asuvat yhdessä ihmisten kanssa saavat jatkuvasti kärsiä huonosta kohtelusta ja väkivallan uhasta. Epäihmisten määrä on laskenut huimasti eikä heitä ole enää riittävästi tekemään mitään kansannousuja saati mitään yhtenäistä rintamaa. Silti jotkut vielä yrittävät. 

Jotkut yhteisöt sietävät epäihmisiä paremmin kuin toiset ja käytännöt vaihtelevat kuningaskuntien sisälläkin huimasti. Suotuisammasta toiminnasta esimerkkinä Ylä-Aidernissa vallitsee lähes täydellinen tasa-arvo kaikkien rotujen kesken, hallitsijana toimien kuningatar Saskia.

Mantereen pohjoisessa maa jakaantuu usean eri kuningaskunna kesken, joiden luonnollisina rajoina länteen on laaja avomeri, idässä sinisten vuorten suurvuoristo. Pohjoistenkuningaskuntien suurimmat ja merkittävimmät kuningaskunnat ovat Kaedwen ja Aidernin idässä sekä lännessä Redania sekä Temeria. Moni pienempi kuninkgaskunta on ottanut jalasijaa näiden jättiläisten lähistöllä ja solminut vaihtelevia liittolaissuhteita pitääkseen itsensä turvassa.

Syvällä etelässä sijaitsee Nilfgaardin keisarikunta, pragmaattinen ja alati laajeneva mahti, joka uhkaa muuta mannerta. Vaikka Nilfgaardin oma alkuperäinen kaupunkivaltio on pieni niin 1260-luvun lopulla Nilfgaardin valta ylettyy mantereen eteläisimmästä nurkasta Cintran pohjoisporteille asti. Jo kahdesti Nilfgaard on yrittänyt hyökätä pohjoisiin kuningaskuntiin, viimeisen sodan lopusta ollen vain muutama kuukausi.

Jatkuva sotiminen on köyhdyttänyt pohjoisia kuningaskuntia sekä laskenut tavallisen kansan elintasoa huomattavasti, mutta samalla rikastuttanut kauppiaita, jotka ovat voineet myydä ennätysmäärän provisioita sekä kalustoa sotatuotantoa varten. Nyt Nilfgaard lepää, mutta varmaa on se, että etelän valloittaja palaa vielä jonakin päivänä.

Sodan loputtua liittolaissuhteet loppuivat melkein kuin seinään ja nyt pohjoisten kuningaskuntien hallitsiat ovat taas havittelemassa toistensa maa-alueita. Kaedwen katsoo ahnaasti etelään Aidernia, ylä-Aidernin haaveilee itsenäisyydestä, Temerian kuningas Foltes suunnittelee nappaavansa palaa Redaniasta Pontarin toiselta puolen ja Redanian kuningas Radovid viides seuraa vierestä tätä shakkipeliä.