TAUSTA

PREMISSI

Eletään 1990-luvun alkua Jugoslaviassa. Viimeinen vuosikymmen on ollut hyvin raskas, valtion pitkään eläneen presidentin ja yksinvaltiaan Josip Broz Titon kuoltua vuonna 1980. Tämä ajoi valtion poliittiseen sekasotkuun, kun valtionkomiteasta ei löytynyt kuin huonoja jatkajia edesmenneelle visionäärille. Pinnan alla kuplineet talousvaikeudet alkoivat nousta yhä vahvemmin esille ja sosialismin vaikutteet rakoilla. 80-luvun puolessavälissä hallitus juhlisti yksityisyrittäjyyden sallituksi talouden elvyttämiseksi. Tämä johti suuren kasan erinäisiä, hyvinkin hämärien firmojen nousuun silmänräpäyksessä.

Yksi näistä firmoista on Kroatian Jugoslavian maakunnassa sijaitsevan Digitronin valtion elektroniikka yrityksestä serbialaisen karismaattisen johtajan mukana irtaantunut Lazov Industrije. Heidän osa-alueensa on tuottaa palveluita sekä länsimaisia knock off -luksuselektroniikkatuotteita, joita tarjotaan nyt Jugoslavian markkinoilla massoille "vähintään tai jopa hienompina teknologian ihmeinä kuin mitä amerikkalaisilla on kodeissaan." Tämä markkinointislogan ei kuitenkaan pidä todellakaan paikkaansa, mutta kun sosialistisessa paratiisissa asustavilla köyhillä työläisillä ei ole mahdollisuutta saada tietoa muusta saati käydä ulkomailla niin nämä myyntipuheet menevät kuin kuumille kiville. Vain muutamassa kuukaudessa vain muutaman sadantuhannen dinarin (Jugoslavian valuutta) yritys on noussut kymmenien miljoonien liikevaihtoon, jonka voittomarginaali on eksponentiaalinen.

Lazov Industrije on perheyhtiö, jonka omistaa CEO:n toimiva Enzo Bogdanovich, joka oli töissä yli 30 vuotta Digitronilla ennen Lazoz Industrijen perustamista. Monille yrityksille epätyypillisesti Lazov Industrijen työntekijät ovat hyvin kirjava joukko. Voisi sanoa, että jokainen Jugoslavian kansalaisuus on tässä firmassa edustettuna. On Kosovon, Serbian, Kroatian, Bosnian, Makedonian ja monen muun provinsisn kansalaisuuksia, jopa muita alunperin ulkomailta omaavia sukujuuria löytäviä henkilöitä. Tämä on ollut Lazov Industrijelle markkinointikikka, jolla ovat bränneet itsensä "koko Jugoslavian yritykseksi," eivätkä vain suosi tiettyjä alueita tai kansallisuuksia.

Firman sisällä kuitenkin usein välilä kuohuu, ja HR saa tuon tuosta kuunnella erilaisia valituksia. Ei kulu viikkoakaan milloin jonkun äidistä ei oltaisi tehty äänekkäästi pilkkaa tai haukuttu viikkopalaverissa tämänkertaisen pöytäjuomarakijan olevan paljon huonompaa kuin Pohjois-Kroatiassa pullotettu vastaava jne. Mutta jos sekoilut eivät vuoda uutistoimistoon asti niin ne suosiolla heitetään silppuriin ja unohdetaan täysin.

Balkanille hyvin tyypillisesti korruptiota on jokaisessa asiassa, minkä voi puhua, kirjoittaa tai vain jotenkin merkitä ylös. Niin valtion korkeimmissa toiminnoissa kuin alhaisimmassa katukojuissa harjoitetaan nepotismia, puhdasta lahjontaa sekä yleistä kieroilua. On suorastaan hämmentävän poikkeavaa jos jokin sopimus tai kauppa saadaan tehtyä ilman suhmurointia. Tämä on luonut tarpeen speasialisteille, lakimiehille sekä kirjanpitäjille, jotka yrittävät sumuttaa valtiota ja kilpailijoita parhaansa mukaan, näin estäen yritysten joutumasta maksamaan juuri mitään veroa tai osinkoa.

Uusia tuulia on kuitenkin tulossa, sillä Lazov Industrijen perustaja oli jo perustamisvaiheessa hyvin iäkäs mies, mutta nyt seniiliys alkaa näkyä jo liiankin vahvasti. Hänelle onkin jo muutamia kuukausia odoteltu jatkajaa, mutta valinta ei ole vielä todellakaan selvä. Listalla on ensimmäisenä hänen myöhäisellä iällään saaneet nyt kolmenkympin iässä pyörivät lapset, kaksi poikaa sekä tytär.

Nämä ns. "perilliset" eivät kuitenkaan ole mitään talousmaailman neroja saati omaa isäukkonsa kaltaista kovaa ja nöyrää työmoraalia. Ehei, he ovat kasvaneet yltäkylläisyyden ympäröimänä eivätkä ole koskaan kokeneet köyhyyttä, sotaa, nälkää tai mitään todellista kurjuutta. Joillekin heistä kuitenkin tämä mantteli kuitenkin on laskeutumassa ennemmiin tai myöhemmin, sillä vaikka Enzo CEO:na yleisesti vaikuttaa kunnon teräsvaarilta, jota ei voi kaataa mikään maallinen este niin viime vuonna hän alkoi saamaan jatkuvia kohtauksia sekä puhumaan sekavia. Tämän vuoksi hänellä on nykyään henkilökohtainen avustaja, slovenialainen Ana Pahor. Tämä herttainen, mutta suoraselkäinen naikkonen toimii Enzon avustajana kaikissa tilanteissa ja ei jätä tätä hetkeksikään, lääkärin määräyksestä.

Enzo kuitenkin on aina ollut sisimmässään vielä vankka sosialisti ja täten firmaa perustaessaan sen järjestyssääntöihin on lisätty kohta, että firman hallintoa ei voi ottaa vastaan henkilö, joka ei nauti enemmistön työntekijöiden hyväksyntää. Tätä kohtaa ei myöskään voi muuttaa ketään yksin, ei edes firman CEO.

Nyt Lavoz Industrijen työntekijät yrittävät pohtia, että mitäköhän heidän jokaisen tulisi tehdä. Nämä perilliset yrittävät saada itselleen firman työntekijöiden hyväksynnän hinnalla, millä hyvänsä. Osalle painoarvo kallistuu enemmän työpaikkansa säilyvyydelle, jotkut arvostavat viihtyvyyttä ja haluavat tietyt henkilöt pois ääniään vastaan, ja ahneimmat vain painottavat maksimaallista mammonaa muiden kustannuksella. Vain yksi asia on varma ja se on, että tästä tulee aivan varmasti vielä kunnon konflikti!